learn more

Timo Kauniston kotisivut

Terve. Ja tervetuloa sivuilleni. Olen Timo Kaunisto Alastarolta Varsinais-Suomesta. Olen valtuutettuna Loimaan valtuustossa. Näiltä sivuilta löydät kirjoittamiani kolumneja ja kannanottoja. Politiikan tapahtumista ja muistakin ajatuksistani voit lukea päiväkirjastani.

learn more

Uusiutuvilla luonnonvaroilla työpaikkoja Suomeen

Suomi tarvitsee uusia työpaikkoja ja lisää veronmaksajia. Meillä ei ole öljyä, mutta meillä on paljon enemmän. Metsien, peltojen ja vesiemme luonnonvaroja hyödyntämällä voimme luoda kaivattuja työpaikkoja. Kymmenessä vuodessa tälle osaamiselle luodaan jopa 100.000 uutta työpaikkaa. Samalla huolehdimme tasapainoisen, kestävän Suomen rakentamisesta.

learn more

Kuntien on parannettava yhteistyötään

Kunnat vastaavat julkisten palvelujen tuottamisesta: terveydenhoidosta, kouluista ja sosiaaliavusta. Palvelut kallistuvat kun Suomi ikääntyy. Palvelut on tehtävä tuottavammin. Tuottavuus tarkoittaa ennen kaikkea tietotekniikan parempaa hyödyntämistä.

learn more

Vanhustyö paremmaksi

Suomi vanhenee. Seniorisuomalaisissa on paljon voimaa suomalaisille perheille ja talouden pyörien pyörimisille. Meidän on kyettävä tarjoamaan hyvän elämän mahdollisuudet myös ikääntyville. Emme voi sivuuttaa yksinäisyyden ja syrjäytymisen uhkaa.

learn more

Betonipolitiikka on torjuttava

Betonipoliitikot ovat jälleen heränneet henkiin. Suurten kaupunkien sinipunavoimat haluavat tiivistää Suomen muutaman taajaman ympärille. Omakotitalosta tehdään ilmastopolitiikan kirosana ja kaupunkien gryndereille ohjataan uutta, ahdasta rakennettavaa.

learn more

Vetää kaikista väleistä

Maaseudun Tulevaisuus 28.9.2009

Turun suurin ruokakauppias ilmoittaa lehdessä, että nyt ruoan hinta laskee. Ilmoitus on hyvin jalomielinen: koko ruoan alv-lasku annetaan kuluttajalle. Niin on kauppias päättänyt. Neljä pilkku kolme prosenttia eli 215 euroa vuodessa, sinulle keskivertokuluttaja.

Tämän ei pitäisi olla ilmoitusasia. Vero olisi läpilaskutuserä, jos suomalainen ruokakauppa toimisi samoilla pelisäännöillä kuin muualla maailmassa toimitaan.

Ilmoitusasia olisi, jos kauppiaat kertoisivat Turun Sanomien kanssa neuvotellussa, erikoishinnoitellussa ilmoituksessaan, että on tullut tässä vähän vedettyä välistä. Että osuutemme maitopurkin hinnasta on noussut prosenttiyksikön per vuosi eikä muissakaan tuotteissa ole siitä jääty. Ja että kotimainen tuote alkaa kohta olla kaupan hyllyllä vain houkutuksena ja hinnanasetusta varten. Bisnes on bisnestä.

No, voisihan se olla toisinkin. Eihän kaupan viimeisen hinnan kerääjänä todellakaan tarvitsisi laskea hintojaan veron laskun myötä. Voisihan tuota perustella vaikkapa henkilökohtaisella elvytyksellä. Rahaa olisi silloin käytettävissä enemmän kauppiaan kulutukseen, mikä nyt toki on hallituksen ja talousoppineiden strategianakin. Ostetaan itsemme kuiville lamasta.

Ruoka ja sen hinta on tainnut olla koko sodanjälkeisen Suomen mediaseksikkäin aihe. Aina se on ollut liian kallista ja pitkään se oli talonpojan vika, poliittisesti. Jotkut asiat menevät ilmeisesti kansakunnan deeänaahan niin syvälle, että totuutta ei tahdota oivaltaa. Tuo vähittäiskaupan osuuden raju kasvu sinällään halventuneen ruoan loppuhinnasta on jäänyt melko vähälle huomiolle. Aina siihen joku tarttuu, mutta hänet vaiennetaan nopeasti. Medialla on oma omertansa niitä kohtaan, jotka kinkkukauppiasta sättivät. Loppuu leipä kriitikolta.

Hyvältä ei näytä kaupan toiminta nytkään. Tuottajahintojen romahdus ei tilastoissa näy hintatason laskuna vaikka niiden taannoinen nopea nousu kyllä kelpasi kohottamisen syyksi. Tätä varmaan voidaan perustella erilaisilla kustannusnousuilla palkoista lähtien, mutta avoimuutta tässä kaupan meiningissä ei ole ollut senkään vertaa mitä meidän poliitikkojen vaalirahoituksessa.

Säätiöiden ja kukkasrahastojen pöllyttäminen onkin hyttysen surinaa verrattuna siihen meteliin, mitä pitäisi synnyttää kaupan liikepaikkakytkentöjen ympärille. Todelliset poliittiset rahayhteydet liittyvät suurten kaupunkien kaavoihin, siihen että vaikutusvaltaisille rakennusliikkeille riittää rakennettavaa. Helsingin, Tampereen tai Turun kokdem-järjestöjen taustoilta löytyisi suurella varmuudella mielenkiintoista avattavaa, jos se nyt poliittisen ajojahdin tässä tilanteessa sattuisi ketään kiinnostamaan.

Erittäin mielenkiintoinen on tässä yhteydessä asuntoministeri Jan Vapaavuoren (kok.) kaupan yksiköille ajama maakuntakaavapakko. Kaupan liikepaikkojen sijoittumista säädeltäisiin jatkossa vain maakuntakaavoituksella. Tätä perustellaan uudella mantralla, yhdyskuntarakenteen tiivistämisellä.

Ei liene sattumaa, että samalla kaupan kilpailua rajoitettaisiin voimakkaasti. Tällä betonoitaisiin tehokkaasti nykyisten kahden pääketjun kauppamonopolia. Esimerkiksi uuden ulkomaisen kauppaketjun tulo Suomeen olisi äärettömän hankalaa ainakaan uutta tilaa rakentamalla. Rajoitukset koskisivat myös rauta- ja huonekalukauppaa.

En todellakaan ole hyperkauppojen ystävä. Kysyn vain, kenen etu ja millä hinnalla on nykyisten kauppiaiden aseman vahvistaminen. Ei kai tässä sentään ole vaalikassakaapin ovi auki?

Ei Kommentteja

Ole hyvä ja ota kantaa!

Kommentoi