learn more

Timo Kauniston kotisivut

Terve. Ja tervetuloa sivuilleni. Olen Timo Kaunisto Alastarolta Varsinais-Suomesta. Olen valtuutettuna Loimaan valtuustossa. Näiltä sivuilta löydät kirjoittamiani kolumneja ja kannanottoja. Politiikan tapahtumista ja muistakin ajatuksistani voit lukea päiväkirjastani.

learn more

Uusiutuvilla luonnonvaroilla työpaikkoja Suomeen

Suomi tarvitsee uusia työpaikkoja ja lisää veronmaksajia. Meillä ei ole öljyä, mutta meillä on paljon enemmän. Metsien, peltojen ja vesiemme luonnonvaroja hyödyntämällä voimme luoda kaivattuja työpaikkoja. Kymmenessä vuodessa tälle osaamiselle luodaan jopa 100.000 uutta työpaikkaa. Samalla huolehdimme tasapainoisen, kestävän Suomen rakentamisesta.

learn more

Kuntien on parannettava yhteistyötään

Kunnat vastaavat julkisten palvelujen tuottamisesta: terveydenhoidosta, kouluista ja sosiaaliavusta. Palvelut kallistuvat kun Suomi ikääntyy. Palvelut on tehtävä tuottavammin. Tuottavuus tarkoittaa ennen kaikkea tietotekniikan parempaa hyödyntämistä.

learn more

Vanhustyö paremmaksi

Suomi vanhenee. Seniorisuomalaisissa on paljon voimaa suomalaisille perheille ja talouden pyörien pyörimisille. Meidän on kyettävä tarjoamaan hyvän elämän mahdollisuudet myös ikääntyville. Emme voi sivuuttaa yksinäisyyden ja syrjäytymisen uhkaa.

learn more

Betonipolitiikka on torjuttava

Betonipoliitikot ovat jälleen heränneet henkiin. Suurten kaupunkien sinipunavoimat haluavat tiivistää Suomen muutaman taajaman ympärille. Omakotitalosta tehdään ilmastopolitiikan kirosana ja kaupunkien gryndereille ohjataan uutta, ahdasta rakennettavaa.

learn more

Syyllistä hakemassa

Taas on muutama viikko päivitelty kuinka kansainväliset sopimukset uhkaavat hyvinvointiamme. Itku ja parku on kohdistunut rikkidirektiiviin, joka siirtää Itämeren laivat vähärikkiseen polttoaineeseen. Metsäteollisuus väittää, että tämä maksaa sille miljardi euroa vuodessa.

Aikataulu onkin tiukka. Muutamassa vuodessa pitäisi siirtyä löpörintamalla raskaasta kevyempään, jota ei ole, ei ainakaan aluksi. Vaihtoehtojakin on mutta niissä on hintalappu. Rikki voidaan pestä pesurilla, joka maksaa muutaman millin laivaa kohti. Polttoaineeksi käy myös edullinen maakaasu – tai miksei biokaasukin – mutta kun tilanteeseen ei ole varauduttu: tankkauspisteitä ja kuljetusjärjestelmiä ei ole tullut rakennetuksi.

En halua vähätellä ongelmaa. Suomi on saari, josta vientitavarat kuljetetaan käytännössä vain meriteitse. Metsäteollisuus taas elää kovaa murrosaikaa, jossa joka sentillä on kilpailukyvyn kannalta merkitystä.

Toisaalta tämä sama virsi on kuultu jokaisen ympäristön ja ihmisten suojeluun tähtäävän toimen edestä. Aina se on kallista ja mahdotonta. Aina joku vuorineuvos uhkaa viedä lelunsa laatikolta.

Syyllistä on haettu porukalla ja se on löydetty viherpiipertäjistä. Paljon vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että Suomi aikanaan teki rikin rajoittamisesta aloitteen kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO:ssa. Silloin se ei saanut metsäpatruunoita repimään Bossin pukujaan ja ripottelemaan mustalipeää päälleen, eikä silloinkaan kun asia tuli 2008 eduskuntaan. Meteli nousi siinä vaiheessa kun säädös oli jo putkessa, johon oli paha saada mutkaa.

Nyt sitten poliitikot syyttelevät toisiaan ja kansa syyttää poliitikoita.

Rikki saastuttaa ja tappaa. On jotenkin koomista kuinka nyt paniikissa takerrutaan vanhaan teknologiaan ja vastustetaan muutosta. Onhan se tietysti politiikassakin ajan henki mutta teollisuudelta odottaisi rohkeampia näköaloja. Samaan aikaan se ajaa veropolitiikkaan innovaatiokannusteita, joiden avulla uusi tulisi raudaksi ja elektroniikaksi nopeammin. Toimivaa pesuriteknologiaa ei tarvitse enää edes tikuista keksiä, se on jo olemassa. Tuntuu siltä, että senkin käyttöönottoa vastustetaan ihan uhmaksi asti.

Metsäteollisuus on tietysti ollut herra Suomessa. Se on saanut mitä on halunnut. Samaan aikaan kun rikkidirektiivi meni eteenpäin, metsäsektori keskittyi ajamaan laitoksiaan alas ja nostamaan ydinsähkön osuutta toiminnassaan.

Metsäpatruunat puhuvat miljarditappioistaan, mutta kuka vielä muistaa puunotoskartellin, jolla metsäyhtiöt keräsivät miljardihyödyt? Asia todettiin ja vedettiin kevyet mullat päälle. On pakko sanoa, että tuntuu tosi oudolta, että tämän hyväksikäytön jälkeen MTK:n metsämiehet niin innokkaasti hääräävät metsäpatruunoiden tukena. Ydinvoimassa lippu oli tanassa jopa kolmelle myllylle ja nyt tahritaan talonpoikien käsiä rikkidirektiiviin vuorineuvosharjoittelijoiden puolesta.

Yllättävin syy vastustaa rikkirajoitteita saattaa löytyäkin ilmastonmuutoksesta. Kirjailija Risto Isomäki on varoitellut, että rikin päästöjen väheneminen saattaa kiihdyttää jäätiköiden sulamista.

Tätä ei tosin kamppailussa ole nostettu esille. Joutuisihan siinä arveluttavasti viherpiiperryksen asialle,

timo.kaunisto63@gmail.com

1 Kommenttia

  1. Ville Simola, 18.9.2012:

    Rankka faktahan on se että kasvit tarvitsevat rikkiä kasvaakseen? Joten direktiivi lienee aivan turha,ainakin täällä pohjoisessa misssä ei rikkiä saada muuta kuin ilmasta tai Norjalaisilta kemiallisessa muodossa?

Kommentoi