learn more

Timo Kauniston kotisivut

Terve. Ja tervetuloa sivuilleni. Olen Timo Kaunisto Alastarolta Varsinais-Suomesta. Olen valtuutettuna Loimaan valtuustossa. Näiltä sivuilta löydät kirjoittamiani kolumneja ja kannanottoja. Politiikan tapahtumista ja muistakin ajatuksistani voit lukea päiväkirjastani.

learn more

Uusiutuvilla luonnonvaroilla työpaikkoja Suomeen

Suomi tarvitsee uusia työpaikkoja ja lisää veronmaksajia. Meillä ei ole öljyä, mutta meillä on paljon enemmän. Metsien, peltojen ja vesiemme luonnonvaroja hyödyntämällä voimme luoda kaivattuja työpaikkoja. Kymmenessä vuodessa tälle osaamiselle luodaan jopa 100.000 uutta työpaikkaa. Samalla huolehdimme tasapainoisen, kestävän Suomen rakentamisesta.

learn more

Kuntien on parannettava yhteistyötään

Kunnat vastaavat julkisten palvelujen tuottamisesta: terveydenhoidosta, kouluista ja sosiaaliavusta. Palvelut kallistuvat kun Suomi ikääntyy. Palvelut on tehtävä tuottavammin. Tuottavuus tarkoittaa ennen kaikkea tietotekniikan parempaa hyödyntämistä.

learn more

Vanhustyö paremmaksi

Suomi vanhenee. Seniorisuomalaisissa on paljon voimaa suomalaisille perheille ja talouden pyörien pyörimisille. Meidän on kyettävä tarjoamaan hyvän elämän mahdollisuudet myös ikääntyville. Emme voi sivuuttaa yksinäisyyden ja syrjäytymisen uhkaa.

learn more

Betonipolitiikka on torjuttava

Betonipoliitikot ovat jälleen heränneet henkiin. Suurten kaupunkien sinipunavoimat haluavat tiivistää Suomen muutaman taajaman ympärille. Omakotitalosta tehdään ilmastopolitiikan kirosana ja kaupunkien gryndereille ohjataan uutta, ahdasta rakennettavaa.

learn more

Politiikkaa vai politikointia?

Keskeiset suomalaiset poliittiset puolueet syntyivät viime vuosisadan alkupuolella. Sekä sosiaalidemokraattien, kokoomuksen kuin keskustankin taustalta näkyy suomalaisuusaatteen – fennomanian – nousu, mutta myös kansainvälisten ajatusten virta kristillisen moraaliopin sävyttämänä. Yhteisenä piirteenä voi huomioida vahvan ohjelmallisuuden ja sitä toteuttavan joukkovoiman sidoksen. Politiikka sijoittui ajan pitkään kaareen, jonka tavoitteena oli muuttaa maailmaa.

Jälkeenpäin ajatellen moni ajatus – kuten Santeri Alkion ehdoton kieltolaki – oli liian utopistinen toteutettavaksi käytännössä. Mahdottomuudet ja erehdykset eivät silti kaataneet puolueiden ideologisia perustavoitteita.  Puolueet erottuivat toisistaan ja niiden edustajat sitoutuivat enemmän yhteiseen kuin omaan ohjelmaansa – yksilöä korostavasta vaalitavasta huolimatta. Nykykielellä voi sanoa, että politiikassa kilpailivat erilaiset, tunnistettavat brändit.

Pari vuotta sitten ilmestyi useiden politiikan vaikuttajien kirjoittama Lobbauskirja. Kirjassa kirjoittavat mm. entiset puoluesihteerit Pekka Perttula (kesk.) ja Harri Jaskari (kok.).  Hieman mutkia oikoen, voi vetää sen johtopäätöksen,  että markkinoinnista on tullut keskeisempi osa hankkia poliittista kannatusta  kuin perinteisestä ohjelmatyöstä.

Kirjassa arvioidaan, että suurtenkin suomalaisten puolueiden peruskannatus on vain 10-12 prosentin luokkaa. Kun eduskuntavaalien voittajapuolue on viime vaaleissa saanut 21-25 prosentin kannatuksen, on yksinkertaista laskea, että noin puolet äänistä kerätään yleismiellyttävyydellä ja ajan virtausten oikealla tulkinnalla.

Kuka pudotetaan seuraavaksi?

Professori, dosentti Päivikki Antola kirjoitti hiljattain, että oikea politiikka onkin enää illuusio jonka on korvannut politikointi. Antolan mukaan ”se pyrkii luomaan tenhoisan mielikuvan aidosta päätöksenteosta, vaikka kyseessä useimmiten onkin kiipijän kaltainen keinotekoinen politikointi, vallan ja voittamisen halu myrskyä vesilasissa –tyyliin.”

Antola väittääkin, että politiikan on vallannut sama tosi-teevee –kulttuuri kuin muunkin sosiaalisen elämämme. Poliitikot tarvitsevat kuvajulkisuutta yli kaiken tunnettuutensa varmistamiseksi. Antolan mielestä suomalainen politiikka ei enää olekaan arvopohjaisten valintojen tekemistä, vaan lisääntyvässä määrin asioiden hallinnointia.

Medialla ja julkisuudella politikoinnin osalta olen Antolan kanssa samaa mieltä. En kuitenkaan ymmärrä suomalaista politiikkaa arvotyhjäksi suosionkalasteluksi. Tähän suuntaan on ajauduttu, mutta arvot lopultakin ohjaavat valintojamme kaikissa tilanteissa. Siksi journalismin ja äänestäjien tulisi entistä enemmän pyrkiä näkemään politiikan arvot ja poliitikkoja taustavoimineen erottavat tekijät. Uskon niiden tässä tilanteessa jopa entisestään korostuvan.

Linjasta pula ?

Politikointi on lisääntynyt puolueiden välillä mutta myös niiden sisällä. Meillä keskustassakin nostatellaan aika ajoin kuvaa arvomaailmaan pohjaavista linjaerimielisyyksistä, mutta näyttää taustalla olevan tyylipuhdasta politikointiakin.

Esimerkiksi käyköön puheenjohtajaehdokas Paavo Väyrysen perjantainen kenttäpostia –kirjoitus keskustan jäsenistölle. Siinä Väyrynen rakentaa julkisuushakuisesti vastakkainasettelun keskustan ”eliitin” ja ”jäsenistön” välille. Väyrynen edustaa ”kenttää”, muut tahot ”eliittiä”.

Väyrynen näkee paljon vaivaa todistellessaan, että puolueen puoluehallitus, piirien johto ja piirihallitukset ovat joidenkin muiden kuin todellisen kentän käsissä. Väyrynen kyseenalaistaa samalla koko eduskuntaryhmän, Euroopan parlamentin ryhmän ja sisarjärjestöt

Itse kannatan neuvoa-antavan jäsenäänestyksen järjestämistä sen suurista heikkouksista huolimatta. Ehdokkaille neuvoni on: tehkää kampanjanne politiikalla, ei politikoimalla. Väyrynenkin menestyi kohtuudella presidentinvaalissa sangen konservatiivisella, joskin joitakin vanhoja alkiolaisia arvoja kierrättävällä rennolla kampanjallaan.  Toivottavasti maltti riittää todellisen linjakeskustelun käymiseen nyt kun siihen on hyvä mahdollisuus. Kokeneen Väyrysen tukijoineen kannattaisi osoittaa tietä sivistyneen arvopolitiikan paluulle.

Ei Kommentteja

Ole hyvä ja ota kantaa!

Kommentoi