learn more

Timo Kauniston kotisivut

Terve. Ja tervetuloa sivuilleni. Olen Timo Kaunisto Alastarolta Varsinais-Suomesta. Olen valtuutettuna Loimaan valtuustossa. Näiltä sivuilta löydät kirjoittamiani kolumneja ja kannanottoja. Politiikan tapahtumista ja muistakin ajatuksistani voit lukea päiväkirjastani.

learn more

Uusiutuvilla luonnonvaroilla työpaikkoja Suomeen

Suomi tarvitsee uusia työpaikkoja ja lisää veronmaksajia. Meillä ei ole öljyä, mutta meillä on paljon enemmän. Metsien, peltojen ja vesiemme luonnonvaroja hyödyntämällä voimme luoda kaivattuja työpaikkoja. Kymmenessä vuodessa tälle osaamiselle luodaan jopa 100.000 uutta työpaikkaa. Samalla huolehdimme tasapainoisen, kestävän Suomen rakentamisesta.

learn more

Kuntien on parannettava yhteistyötään

Kunnat vastaavat julkisten palvelujen tuottamisesta: terveydenhoidosta, kouluista ja sosiaaliavusta. Palvelut kallistuvat kun Suomi ikääntyy. Palvelut on tehtävä tuottavammin. Tuottavuus tarkoittaa ennen kaikkea tietotekniikan parempaa hyödyntämistä.

learn more

Vanhustyö paremmaksi

Suomi vanhenee. Seniorisuomalaisissa on paljon voimaa suomalaisille perheille ja talouden pyörien pyörimisille. Meidän on kyettävä tarjoamaan hyvän elämän mahdollisuudet myös ikääntyville. Emme voi sivuuttaa yksinäisyyden ja syrjäytymisen uhkaa.

learn more

Betonipolitiikka on torjuttava

Betonipoliitikot ovat jälleen heränneet henkiin. Suurten kaupunkien sinipunavoimat haluavat tiivistää Suomen muutaman taajaman ympärille. Omakotitalosta tehdään ilmastopolitiikan kirosana ja kaupunkien gryndereille ohjataan uutta, ahdasta rakennettavaa.

learn more

Ol Hollil –tapahtuma Somerolla 17.7. 2010

Ol Hollil –tapahtuma Somerolla 17.7. 2010

Timo Kaunisto
Kansanedustaja
Keskustan varapuheenjohtaja

Suomalaisen maatalouden tuottavuuden nousu on ollut hämmästyttävä ja nopea. Tuottavuuden kehityksen näkee erittäin konkreettisesti tämän tapahtuman kaltaisissa paikoissa, jossa esillä on veteraanikalustoa maa- ja metsätalouden teknistymisen alkuajoilta. Itse asiassa noista päivistä ei ole vielä ihmisikääkään aikaa. Vain 40-50 vuotta sitten Suomi oli vielä erittäin maatalousvaltainen maa.

Suurimpana syynä muita Pohjoismaita hitaampaan kehitykseen olivat käydyt sodat ja niiden tuomien asutus- ja elämisongelmien ratkaisut viljelysmaan jakamiseen liittyvällä sosiaalipolitiikalla. Tilamme jaettiin kaksi kertaa viime vuosisadalla ja voi aivan hyvin sanoa, että tämän päivän maatalous elinkeinona maksaa yhä tavallaan sotakorvauksia – vaikkakin silloin aikanaan täysin välttämättömien toimien seurauksena.

Maatalouden tuottavuuden nousun taustalla on ainakin kolme asiaa. Ensimmäisenä on osaaminen: hyvinkin ankarista olosuhteista huolimatta olemme vaikeina aikoinakin pystyneet omaan elintarviketuotantoon koko väestölle, vaikka sekin on sanottava, ettei nälkäkään vierasta ole Suomessa ollut.

Toinen syy ovat fossiiliset polttoaineet. Öljyenergia mullisti maatalouden kaikkialla, myös Suomessa. Öljytalous toi väkilannoitteet, öljy toi polttoaineen traktoreihin ja maatalouskoneisiin sekä helpon lämmitysenergian tuotantorakennuksiin ja viljan kuivaukseen.

Kolmas asia on maatalouden teknistyminen ja tekniikan nopea hyödyntäminen. Traktorit syrjäyttivät hevoset muutamassa vuodessa ja suuruuden etujen hyödyntäminen toi erikoistumisen kotieläinpuolelle.

Vielä voisi mainita kasvinjalostuksen, maatalouden kemian ja lääkkeet, eläinten täsmäruokinnan ja synteettiset valkuaisaineet sekä viime vuosilta myös tietotekniikan tuoman automaation. Kaikki tämä on johtanut siihen, että kun 1960-luvun alussa meillä oli tilastojen mukaan lähes puoli miljoonaa maatilaa, on niitä enää rahtusen yli viisikymmentätuhatta.

Tuottavuuden nousu johti nopeaan rakennemuutokseen ja sitä kautta maaltamuuttoon. Muutos on jatkunut vaikka sen tahti onkin hidastunut. Muutos oli väistämätön, mutta kohtuuttomuudelta maaseutu ei varsinkaan yleisessä mielipiteessä säästynyt. 60-luvulla maalaisia pilkattiin kehotuksella ”tappaa talonpoika päivässä”. Tämä ei todellakaan ollut paras tapa rakentaa uudenlaista suvaitsevaisuuden ja yhteisöllisyyden Suomea, josta tänä päivänä kaikki niin mielellään puhuvat.

Sinällään pilkkalauseen viesti oli vaatimaton siihen nähden, mitä maaseudulle todella tapahtui. Laskin joskus, että talonpoikia ”tapettiin” tilastojen mukaan ainakin neljä päivässä. Suomi kaupungistui maailmanennätystahtia eikä missään maailman maassa ole ollut suhteellisesti niin nopeaa ja laajaa maassamuuttoa kuin oli 60- ja 70-lukujen Suomessa.

Maatalouden osalla edessä on uudenlainen tuottavuuden haaste. Elintarviketuotannostamme kaikissa kehittyneissä maissa on tullut häkellyttävän öljyriippuvaista. Suomessa tämä vielä korostuu kylmän ilmastomme johdosta. Viljeltyä hehtaaria kohti öljyä kuluu – nykyinen kehno kannattavuustasokin huomioiden – helposti yli 300 litraa hehtaarilta vuodessa. Tähän arvioon sisällytän luonnollisesti maatalouden tuotantopanoksiin – kuten väkilannoitteisiin ja kasvinsuojeluun – sekä logistiikkaan liittyvän öljynkulutuksen. Itse asiassa suomalaisten maatilojen energiaomavaraisuus on aivan liian alhainen, vain runsaat 23 prosenttia.

On arvioitu, että fossiilisten öljyvarojen käytön huippu on käsillä noin kymmenen vuoden sisällä. Itse asiassa, eräät tutkijat arvioivat meidän jo elävän tuota huippua, vaikka uusia öljyvaroja yhä löydetään – kuten Brasilian edustan löydöt osoittavat. Usein jäljellä oleva öljy on kuitenkin yhä hankalammin ja kalliimmin saatavilla, tästä karmea esimerkki on Meksikon lahden tuore suuronnettomuus.

Joka tapauksessa raakaöljyn hinta näyttää kivunneen pysyvästi yli 70 dollarin tasolle. Huippuna on nähty 150 dollaria, mutta tuskin se maailmanennätykseksi jää.

Johtopäätökseksi jää, että suomalaisen kehittyvän maatalouden on suunnitelmallisesti parannettava omaa energiaomavaraisuuttaan.

Helpoimmin tämä on tehtävissä lämmitys- ja kuivausenergian suhteen. Käytännössä jokaisella maatilalla on omaa metsää ja puun polton teknologiat ovat kehittyneet viime vuosikymmenen aikana luotettaviksi. Öljynpolttajan tuskaa lisään sillä tiedolla, että tuleva uudistettu energiaverotus tulee entisestään nostamaan lämmitysöljyn hintaa.

Uuteen lämmitysjärjestelmään liittyvät kustannukset tulevat maatilayrityksissä kuoletettua yllättävän lyhyessä ajassa. Kehittämistyötä on sen sijaan käytetty aivan liian vähän viljankuivauksen energiaomavaraisuuden kehittämiseksi. Lisälämmitysjärjestelmiä puuteknologialle jo toki on, mutta ne ovat vain osa ratkaisua. Lisäksi vain kuusi viikkoa käyvän laitoksen perusinvestoinnit ovat aina liian kalliita.

Yhdistettyyn sähkön ja lämmön tuotantoon on olemassa erityisesti biokaasupohjaisia ratkaisuja. Suomessa tulisi lisäksi vahvasti kehittää puukaasupohjaista teknologiaa. On valitettavaa, että meillä energiapolitiikan valtalinjana ovat suuret keskitetyt mallit. Olemme maatilatason ratkaisuissa jääneet jälkeen keskieurooppalaisesta kehityksestä. Etumatka voidaan kyllä kiriä kiinni, jos tähän satsattaisiin kunnolla – sekä luomalla markkinoita pienemmän mittakaavan lämmön-, sähkön- ja moottoripolttoaineiden tuotannolle että tukemalla teknologian tutkimusta ja käyttöönottoa. Tämän pitäisi olla yksi tulevan maatalouspolitiikan suurimmista kehittämisalueista.

Suurin tuska taitaa liittyä siihen, miten traktoreita jatkossa liikutellaan. Sähköenergia kyllä tulee aikanaan pienempiin kulkuneuvoihin, mutta kymppitonnin traktorin vetämiseen taidetaan tarvita toinen kymmenen tonnin akku. Ratkaisut löytynevät sekä kaasupuolelta  – niin bio- kuin puukaasustakin – ja vetyteknologiasta. En todellakaan usko, että palaamme takaisin hevosaikaan – paitsi ratsastusharrastuksen parissa.

Emme voi täysin uskottavasti puhua suomalaisen elintarvikeketjun omavaraisuuden puolesta ellemme pysty olennaisesti parantamaan energian kotovaraisuusastetta. Tälle kehitykselle on asetettava selkeät ajalliset ja määrälliset tavoitteet. Samalla pienemmän mittakaavan bioenergian tuotanto on viimeinkin tuotava myös suomalaisen maaseudun elinkeinotoiminnan todelliseksi tukijalaksi. Suomessa energiamarkkinaa hallitsevat keskittyneet suuromistajat, joiden intressiin ei kuulu hajautetun tuotannon suosiminen.

Varsinais-Suomen liitossa valmistellaan koko maakunnan ensimmäistä omaa energia- ja ilmastostrategiaa. Maakunnassa riittää totisesti tekemistä tällä saralla, sillä fossiilisten polttoaineiden osuus on 87 prosenttia energiankulutuksestamme. Naantalin ja Turun hiilenmustan kaukolämpömaailman korvaaminen kotimaisilla bioraaka-aineilla ei tule yksistään riittämään lähivuosikymmenen tavoitteeksi ja vakavasti puhuen meitä sitovat myös EU:n velvoitteet päästö- ja energiasektoreilla. Tarvitsemme voimakasta kehittämistä ja panostamista hajautettuihin tuotantomuotoihin Varsinais-Suomessa.

Työn tuottavuuden osalta maatalous on siis elänyt hyvin kiihkeän ajanjakson. Tuottavuus on kuitenkin termi, jonka kanssa suomalainen yhteiskunta joutuu elämään uuden, kiihkeän 2010-luvun sopeutumisen ajan.

On nimittäin niin, että tulevan vuosikymmenen Suomi ei ole enää sitä, mihin totuimme 2000-luvulla. Työpaikkamme ovat entistä kilpaillumpia: joudumme yhä kovemmin vastaamaan Kiinan ja Intian haasteeseen. Väkemme ikääntyy ja julkinen talous ei juuri kestä enempää lisävelkaa.

Suomi ei saa nyt jähmettyä käskynantomuotoon ihmettelemään tulevaisuuttaan. On lähdettävä rohkeasti uudistuksiin, joilla parannamme kilpailukykyämme. Tässä erityisesti työn kustannus on keskeistä. Lääkkeenä on erityisesti tuottavuus: se, että teemme asioita muita paremmin ja laadukkaammin. Yhtä tärkeää on tasapainottaa julkinen talous ja alentaa velkarasitusta. Tehtävä ei ole helppo, mutta välttämätöntä se on, jos aiomme pitää kasvun edellytykset vakaina. Jos odotamme tulevaisuutta tumput suorina, on edessämme Kreikan tie alle kymmenessä vuodessa.

Suomalaisia pelotellaan nyt 90-luvun lamanhoidon pelätyillä leikkauslistoilla. Siihen ei tarvitse mennä, kiitos talouden kasvun ja kohtuullisen hyvän taloudenhoidon, myös julkisella sektorilla. On silti turhaa peitellä sitä tosiasiaa, että kaikkea ei voi saada. Jostakin on tingittävä – niinhän jokainen tekee kohdallaan, kun käytössä olevat rahat vähenevät. Keskeistä yhteiskunnan kannalta on pitää kiinni kaikkein heikoimpien asemasta – varakkaammat kun yleensä pärjäävät hyvinä ja erityisesti huonompina aikoina.

Maaseudulla on totuttu huonoihin ja vähän parempiin aikoihin. Tärkeintä on muistaa, että työtä tekemällä pärjää. Niin on nytkin. Suomi pärjää työtä tekemällä myös 2010-luvulla.

Ei Kommentteja

Ole hyvä ja ota kantaa!

Kommentoi