learn more

Timo Kauniston kotisivut

Terve. Ja tervetuloa sivuilleni. Olen Timo Kaunisto Alastarolta Varsinais-Suomesta. Olen valtuutettuna Loimaan valtuustossa. Näiltä sivuilta löydät kirjoittamiani kolumneja ja kannanottoja. Politiikan tapahtumista ja muistakin ajatuksistani voit lukea päiväkirjastani.

learn more

Uusiutuvilla luonnonvaroilla työpaikkoja Suomeen

Suomi tarvitsee uusia työpaikkoja ja lisää veronmaksajia. Meillä ei ole öljyä, mutta meillä on paljon enemmän. Metsien, peltojen ja vesiemme luonnonvaroja hyödyntämällä voimme luoda kaivattuja työpaikkoja. Kymmenessä vuodessa tälle osaamiselle luodaan jopa 100.000 uutta työpaikkaa. Samalla huolehdimme tasapainoisen, kestävän Suomen rakentamisesta.

learn more

Kuntien on parannettava yhteistyötään

Kunnat vastaavat julkisten palvelujen tuottamisesta: terveydenhoidosta, kouluista ja sosiaaliavusta. Palvelut kallistuvat kun Suomi ikääntyy. Palvelut on tehtävä tuottavammin. Tuottavuus tarkoittaa ennen kaikkea tietotekniikan parempaa hyödyntämistä.

learn more

Vanhustyö paremmaksi

Suomi vanhenee. Seniorisuomalaisissa on paljon voimaa suomalaisille perheille ja talouden pyörien pyörimisille. Meidän on kyettävä tarjoamaan hyvän elämän mahdollisuudet myös ikääntyville. Emme voi sivuuttaa yksinäisyyden ja syrjäytymisen uhkaa.

learn more

Betonipolitiikka on torjuttava

Betonipoliitikot ovat jälleen heränneet henkiin. Suurten kaupunkien sinipunavoimat haluavat tiivistää Suomen muutaman taajaman ympärille. Omakotitalosta tehdään ilmastopolitiikan kirosana ja kaupunkien gryndereille ohjataan uutta, ahdasta rakennettavaa.

learn more

Matkani varrelta – osa kaksi

Kirjoitin tuon Pienen elämäkertani reilut neljä vuotta sitten. Elin silloin kiivasta eduskuntavaalien kampanja-aikaa. Takana oli jo kymmeniä keskusta-iltoja ja pönötyksiä kauppojen edessä. Osasin jo aavistaa kevään vaalien tuovan osalleni hyvän tuloksen, mutta sitä en tiennyt, riittäisikö se kansanedustajanpestiin.

Kyllä se riitti. Itse asiassa olin Keskustan Varsinais-Suomen piirin ääniharava saamillani noin 7200 äänellä. Taakse jäi jopa istuva ministeri ja istuva kansanedustaja. Olin lopulta tästä sijoituksesta hyvin iloisesti yllättynyt.

En lähtenyt eduskuntaan takki auki, kääntämään maailmaa yksin uuteen asentoon. Osasin olla nöyrä, sillä tunsin kyllä entisestä elämästäni yksittäisen kansanedustajan vaikuttamisen mahdollisuuksien rajallisuuden. Olin äärimmäisen varovainen myös vaalilupausten suhteen – itse asiassa lupasin vain olla Tosissani. Se ei muuten loppuun saakka ajatellen ole kevyt lupaus. Mielestäni olen tuolle vaalilauseelleni pystynyt olemaan uskollinen. Kerron kohta lisää.

Minua ei uudessa työssäni pelottanut oikeastaan mikään muu kuin se, miten pystyn sovittamaan yhteen rankan pestin Helsingissä, odotukset kiertämisestä maakunnassani ja oman, kahden tilan vetovastuuni ja perhe-elämän. Jälkimmäiset eivät sitten lopulta onnistuneetkaan. Erosimme Annan kanssa syksyllä 2010 22vuoden avioliiton jälkeen.

Elämä ei aina mene niin kuin sitä suunnittelee. Itse asiassa, meneekö se koskaan niin. En pura tätä puolta enempää, mutta kun minulta kysytään erosta, sen jälkeisestä elämästä ja miten se on minua muuttanut niin vastaan, että se on tehnyt minusta nöyremmän ja elämisen mutkille herkemmän. Niin ainakin toivon.

Kausi helvetissä

Kari Kontio kirjoitti tuolla otsikolla aikanaan kirjan Teatterikoulukokemuksestaan 80-luvulla. Samaa voisi käyttää kuluneesta eduskuntakaudesta. Kausi oli ensimmäiseni, mutta kokeneemmat kollegat kertovat yleisesti, etteivät ole koskaan kokeneet näin kovaa kritiikkiä ja koko poliittisen järjestelmän kyseenalaistamista.

Näkyvin syy on ilmeinen. Vaalirahoituslaista huolimatta sen henkeä rikottiin törkeästi. Oma puolueeni Keskusta ei ollut tässä puhtaimmillaan. Kilpavarustelua vaalimainoksilla lisättiin ankarasti puoluesihteeri Jarmo Korhosen aikakaudella. Hän löi painetta edustajaehdokkaisiin, hermokerroksia lisättiin. Korhonen valittiin puoluesihteeriksi Oulussa 2006 ja hänen kautensa oli lähellä tuhota koko puolueen. Keskusta laiminlöi aatteellisen uudistumisen ja lähti politiikan valtapeleihin raha edellä. Oli masentavaa ja surullista nähdä miten Korhosen korttitalo liikemiesten sijoittamalla kivijalalla sortui lopulta omaan mahdottomuuteensa.
Toki vaalirahakeskustelu keskittyi vain meihin: Keskusta antoi koko ummehtuneelle poliittiselle kulttuurille kasvot. Joskus tuntui siltä, että naurisvarasta hirtettiin kun ay-raha ja teollisuuden kokoomussijoitukset feidattiin taitavasti taustalle. Keskustelussa kiteytyi parikymmentä vuotta patoutunut poliittinen viha ja epäluottamuksen kasvu. Niitämme sen satoa tulevissa vaaleissa, parin kuukauden kuluttua.

Ensimmäinen eduskuntayllärini olikin juuri tuo vaalirahailmoitus. Olin täysin tietoinen, että sellainenpiti jättää – siihen olin varautunut koko kampanjan ajan. Mutta kunnon ohjeita ei tahtonut olla missään.Tankkasimme vaalipäälliköstä avustajakseni muuttuneen Hanna Vuolan kanssa lakikirjaa ja vanhoja ilmoituksia. Minusta lain henki oli kristallinkirkas: kaikki yli 1700 euron lahjoitukset – myös jos sen allejääneitä oli useita samalta taholta – tuli ilmoittaa.
Olin suoraan puhuen järkyttynyt, kun muiden ilmoituksia – paljolti ikävä kyllä juuri meidän keskustalaisten– alkoi tulla julkisuuteen. Oli ilmoituksia, joissa eriteltiin vain kampanjan taustayhdistyksen loppusaldo.Se ei todellakaan ollut tahatonta väärinymmärtämistä. Se oli ymmärtämättömyyttä siitä, mitä kello oli avoimuuden osalta lyönyt.

Seurannutta kuohuntaa on turha käydä tässä sen enempää läpi. Tässä yhteydessä ryhmämme sisälle muodostui kuitenkin ensin viisikosta kuusikko, sittemmin jo seitsikkokin. Tuon keskustan vihaisten nuorehkojen miesten porukkamme halusi perata puolueen sotkun perusteellisesti läpi ja kääntää katastrofikurssin. Meitä syytettiin petturuudesta ja selkään puukottamisesta. Jouduimme käyttämään julkisuutta, kun sisäinen keskustelu ja oikaisu ei toiminut.

Historia tuomitkoon tai oikaiskoon, mutta lopulta tapahtumat johtivat käytännössä koko puoluejohdon kertaremonttiin Lahden puoluekokouksessa 2010. Tulin siinä yhteydessä itsekin valituksi varapuheenjohtajana puoluejohtoon.

Verkostoa ja vaikuttamista

Ensimmäisen kauden edustajan ehkä kaikkein tärkein tehtävä on koota itselleen hyvä verkosto. Siinä tarvitaan avoimuutta, uteliaisuutta ja rohkeutta lähteä merta edemmäs kalaan. Itselläni oli vanhoja pohjia MTK-ajoilta ja olen mielestäni onnistunut laajentamaan tuttavapiiriäni eri suuntiin. Hyvänä apuna ovat olleet erilaiset maanpuolustuskurssit ja sen tapaiset kohtaamispaikat. Aktiivinen valiokuntatyö tekee samaaja tässä mielessä olenkin erittäin tyytyväinen, että valitsin päävaliokunnakseni ympäristövaliokunnan.

Keskustassa on aivan liian vähän ympäristöpolitiikkaa harrastavia aktivisteja. Maailmassa, jossa muutosvoimina toimivat ilmastonmuutos, luonnon köyhtyminen ja fossiilisen energian loppuminen, olisi totisesti syytä panostaa tähän ehkä kansainvälisimpään ulottuvuuteen eduskunnassa.

Ympäristövaliokuntaan tunnustan menneeni keväällä 2007 hiukan ristiriitaisin tuntein. Asiat kiinnostivat,mutta kenttäpaine oli enemmän aliarvioivaa kuin odottavaa. Kollegani Esko Kiviranta tuhahteli aina niin empaattiseen sävyynsä minulle, että ”eihän siellä edes käytetä rahaa”. Niinpä, budjettiosuus on pieni.Mutta sen jälkeen kun matkamme varrella ratkaisuun tulivat niin energiapolitiikan suuret suuntaviivat kuin jätevesilain uudistus, niin johan olisi kelvannut muillekin.

Muut valiokuntani olivat (ja ovat edelleenkin) nekin hyvin kansainvälisiä. Suuressa valiokunnassa – joka pähkii EU-asioita – olen istunut alusta saakka. Ulkoasiainvaliokuntaan pääsin syksyllä 2009. Tosin nämä kolme valiokuntaa yhdessä muodostavat erittäin työlään kokonaisuuden – harvalla on kolmea valiokuntaa lusittavana. Kokouksiahan on pääsääntöisesti joka päivä – jotkut päivät ovat yhtä laukkaa ja illat papereihin perehtymistä ja kirjoittamista.

Ulospäin eduskunta näyttäytyy suuren salin ja täysistuntojen kautta. Tämä on usein poliittista teatteria, mutta tarpeellista teatteria. Istunnoissa on omat arjen sankarinsa, jotka urakoivat tuhannen puheenvuoron kausitahdilla. Ensimmäisen kauden edustajalle puhuminen on kyttäämistä. Prime time –aikaa eli depattiaikaa saa hyvin harvoin ja ne ”roskaminuutit” puhutaan yöllä tai keskustelun hiipuessa. Silti on tärkeää kuunnella ja osallistua omalla panoksellaan. Kollegat ja lehtimiehet muodostavat niiden perusteella myös kuvan edustajan tavasta ajatella – tai olla ajattelematta.

Ehkä tärkein vaikuttamispaikka on oma ryhmä. Itselleni sattui onnenpotku heti keväällä 2007, jolloin tulin valituksi toiseksi piiskuriksi. Tehtävästä ei sen enempää – kunhan pitelin porukoita aisoissa äänestyksissä –mutta mukanaan se toi paikan ryhmän työvaliokuntaan. Se osoittautui ryhmän poliittiseksi korkeakouluksi. Valinnasta vielä suuri kiitos Liisa Hyssälälle, joka rymisteli vaalipiiristään ehdokkaan framille.

Ryhmän sisällä sain mielestäni melko nopeasti uskottavuutta maaseudun-, ympäristö-, EU- ja energiakysymysten osalla. Jotakin kuvannee se, että ryhmässä aloitettiin syksyllä 2008 viiden minuutin elävöittämis -puheenvuorojen sarja. Kaikkien aikojen ensimmäinen nakki heitettiin niskaani puolentoistatunnin varoitusajalla. Katson selvinneen, kun kerran legendaarinen Iso Vihreekin eli puhemies Kääriäinentuli oikein kädestä onnittelemaan ja totesi että: ”sinähän oletkin arvopoliitikko”.
Niin muuten olen.

Ydinvoimaa vastaan – uudistumisen puolella

Kauteni suuria ratkaisuja tehtiin suhteessa ydinvoimaan. Tämä on perinteisesti niin sanottuja oman tunnonasioista, joissa ei ryhmäpäätöksiä tehdä. Siksi siihen kohdistuu myös suuri mielenkiinto.

Oman ydinvoimakantani muodostin 70-luvun lopulla lukiolaisena. Ei sitä ole tarvinnut muuttaa. Itse asiassakaikki kielteiset argumenttini pätevät yhä: uusiutuvaan panostaminen, turvallisuusriskit ja tämän tuotannon huono hyötysuhde. Uutta on se, että uusiutuva – etenkin tuuli ja aurinko – ajaa seuraavan vuosikymmenen aikana ydinvoiman kannattavuuden ohi.
Itselleni oli suuri pettymys se, kuinka hyvin edustajat olivat tässä kysymyksessä jakaantuneet jo hyvissä ajoin ennen valintaa. Kunniakkaan taistelun kävimme – mielenkiintoisin taisi olla ympäristövaliokunnassa, jossa käänsimme äänin 9-8 lausuntomme molemmista hylkääviksi – mutta kaksi lupaa myönnettiin mielestäni hyvin kevein ja jopa harhaanjohtavin perustein. Kolmatta jo kokoomus asettaa lupaputkeen, sanovat että prosessi jäi kesken. Näin ydinvoiman osuus sähkön kulutuksestamme nousee yli 80 prosenttiin. Suomi on Ranskan rinnalla maailman säteilevin maa.

Vedin tässä kamppailussa eduskunnan ydinvoimakriittisten verkostoa. Samassa tehtävässähän ovat aiemmin olleet sekä Matti Vanhanen että Mari Kiviniemi, mutta sittemmin molemmat ovat vaihtaneet kantansa. Matti voitti oman kamppailunsa 90-luvun alussa, Mari hävisi niukasti ja minä selkeästi. Lupaan silti, että oma kantani ei vaihdu, miksi vaihtaisin?

Kevään 2010 kovimman poliittisen leikkini kävin kuitenkin asettumalla Keskustan puheenjohtajaehdokkaaksi. Taisin onnistua yllättämään aika monta. Helmikuussa, kun ilmoitin ehdokkuudestani, minua pitivät monet vain täyte-ehdokkaana. Lahdessa jäin neljänneksi, mutta en niin kovin monen äänen päähän kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrysestä.

Kiersin koko maan. Se oli kokemuksena jotakin aivan ainutlaatuista. Varsinaisia virallisia pääministeritenttejä oli parikymmentä, mutta sitten omia tilaisuuksiani siinä sivussa toinen mokoma. Kirjoitin kirjan –Reilun pelin rakentaja – ja pärjäsin myös näiden tenttien äänestyksissä kohtuudella.

Lahden puheeni aloitin näin: ”Jos olisi olemassa yhdestoista käsky, se kuuluisi – Älä Pelkää”.
Jos jostain haluaisin poliittisen testamenttini ja kuvauksen siitä, miten politiikassa toimin, niin toivoisin senolevan jotakin tuon kaltaista.

Kohti vaaleja 2011

Elämme nyt helmikuun loppua. Pakkaset jäytävät ja Perussuomalaisten gallupit hipovat taivaita. Mekin olemme saaneet myötävireen taaksemme ja Mari pärjää erinomaisesti pääministerigallupeissa. Kuntohuippua rakennetaan ja ainakin nyt on suunta oikea.
Vaalit ovat parin kuukauden päästä ja omat odotukseni ovat kahdenlaisia. Mielestäni olen tehnyt työni hyvin. Ankarasti minua on viime aikoina arvosteltu jätevesiasiasta ja Selkämeren kansallispuistosta,vaikka molempien reeraamisessa minulla on ollut tavallista isompi rooli. Sen verran uskallan sanoa, että jätevesilain uudistaminen olisi aivan levällään ilman minun panostani.
Kritiikki kumpuaa muualta vaikka se näiden asioiden ympärille punotaankin. Henkilökohtaiset syyt painavat ja joskus myös paha tahto.

Neljässä vuodessa on tapahtunut jotakin sellaista, mitä useat eivät maakunnassani aina huomaa. Olen vaihtanut sarjaa. Kyläpolitiikan sijasta pelaan enemmän liigapelejä.
Toivottavasti tämä noteerataan kevään siirtoikkunassa.