learn more

Timo Kauniston kotisivut

Terve. Ja tervetuloa sivuilleni. Olen Timo Kaunisto Alastarolta Varsinais-Suomesta. Olen valtuutettuna Loimaan valtuustossa. Näiltä sivuilta löydät kirjoittamiani kolumneja ja kannanottoja. Politiikan tapahtumista ja muistakin ajatuksistani voit lukea päiväkirjastani.

learn more

Uusiutuvilla luonnonvaroilla työpaikkoja Suomeen

Suomi tarvitsee uusia työpaikkoja ja lisää veronmaksajia. Meillä ei ole öljyä, mutta meillä on paljon enemmän. Metsien, peltojen ja vesiemme luonnonvaroja hyödyntämällä voimme luoda kaivattuja työpaikkoja. Kymmenessä vuodessa tälle osaamiselle luodaan jopa 100.000 uutta työpaikkaa. Samalla huolehdimme tasapainoisen, kestävän Suomen rakentamisesta.

learn more

Kuntien on parannettava yhteistyötään

Kunnat vastaavat julkisten palvelujen tuottamisesta: terveydenhoidosta, kouluista ja sosiaaliavusta. Palvelut kallistuvat kun Suomi ikääntyy. Palvelut on tehtävä tuottavammin. Tuottavuus tarkoittaa ennen kaikkea tietotekniikan parempaa hyödyntämistä.

learn more

Vanhustyö paremmaksi

Suomi vanhenee. Seniorisuomalaisissa on paljon voimaa suomalaisille perheille ja talouden pyörien pyörimisille. Meidän on kyettävä tarjoamaan hyvän elämän mahdollisuudet myös ikääntyville. Emme voi sivuuttaa yksinäisyyden ja syrjäytymisen uhkaa.

learn more

Betonipolitiikka on torjuttava

Betonipoliitikot ovat jälleen heränneet henkiin. Suurten kaupunkien sinipunavoimat haluavat tiivistää Suomen muutaman taajaman ympärille. Omakotitalosta tehdään ilmastopolitiikan kirosana ja kaupunkien gryndereille ohjataan uutta, ahdasta rakennettavaa.

learn more

Kataisen poliittinen katumuspilleri

Kauppalehden blogi 16.3.2011

Fukushiman tsunamin jälkeinen atomivoimalakatastrofi osoitti keskitetyn asumisen ja energiatuotannon haavoittuvuuden. Täällä Suomessa peruskallion päällä tietysti on ollut helppo elvistellä sillä, että maanjäristykset eivät meitä uhkaa. Tätähän ydinenergiakeskustelumme on ollut: sitä, että tuomme kuitenkin ydinsähköä turvattomalta Venäjältä ja että meidän insinöörimme ovat erehtymättömiä.

Japanin järistys ei ollut poikkeuksellinen. Suurempi yllätys on ollut se, että Nipponin kaltainen korkean osaamisen maa on varautunut avuttomasti ydinturmaan ja sen jälkihoitoon. Säteilyturvakeskuksen johtaja Jukka Laaksonenkin kuulosti suorastaan ahdistuneelta kuvaillessaan pelastustoimien virheitä. Tämän perusteella ei meilläkään kannata nojautua sellaiseen mielikuvaan, että asiat ovat hyvässä reerassa. Jos Olkiluoto kolmonen on jo lähdössä useamman vuoden myöhässä eivätkä työraportit ole olleet vakuuttavia, on syytä olla ainakin hitusen varovainen lausunnoissaan.

Viime keväänä kävimme laajan keskustelun ydinvoimasta eduskunnassa. Päällimmäiseksi siitä jäi mieleen se huolettomuus, millä ydinvoiman riskeihin suhtauduttiin. Jokseenkin ristiriitaisin mielin joutuukin tällainen ikiaikainen ydinvoimakriitikko seuraamaan puheiden perumisen tulvaa. Kokoomus, joka on puolueena profiloitunut atominsärkijänä kannosta latvaan asti, on sekin jo joutunut kaivamaan poliittiset katumuspillerit esiin. Vielä lauantaina itsevarma puoluejohtaja Katainen varoitteli tanssimasta ydinvoiman haudalla. Nyt ovat jo vaatimukset turvallisuusselvityksistä saaneet vakavamman sävyn.

Kokoomukselle puhe uusiutuvasta energiasta ja uudesta vihreästä taloudesta onkin ollut vain meikkiä suurteollisuuden sähkönvientiprojektien ympärillä. Kokemukset hallitusyhteistyöstä osoittavat kuinka hankalaa kokoomuksen hallitseman valtiovarainministeriön kanssa on ollut laittaa alkuun uusiutuvan energian välttämättömiä hankkeita. Syöttötariffit on rakennettu budjettiperusteisiksi ainoana koko Euroopassa ja järjestelmä on järjettömän byrokraattinen, suorastaan yrittäjävastainen.

Atomikatastrofin jälkeen maailma ei enää ole entisensä. Arevan ja muiden ydinyhtiöiden osakekurssit ovat romahtaneet. Tuulivoimakomponenttien kysyntä on jo noussut. Markkinat näyttävät tietä. Se olisi tunnustettava myös modernin energiapolitiikan takapajulaksi pyrkivässä Suomessa.

Mielestäni on päivänselvää, että uusia ydinvoimalupia – Fortumiahan sinne nyt ajetaan oikein hallitusohjelmatasolle saakka – ei nyt käsitellä. Jo myönnettyjenkin suhteen on syytä huolellisesti tarkastella uudelleen niiden riskit.

Arvioni on joka tapauksessa se, että uraanivoiman riskisijoittajat ovat jatkossa vähissä. Kuka haluaisi sitoa 6-7 miljardia euroa ”mökkiä” kohti bisnekseen, jonka riskit ovat kaikkia kuvitelmia suuremmat?

Ydinvoimakeskustelussa kesäkuussa siteerasin Pentti Saarikoskea: ”En anna heille anteeksi, sillä he tietävät hyvin, mitä ovat tekemässä”. Silloin salia hymyilytti, nyt ei.

Ei Kommentteja

Ole hyvä ja ota kantaa!

Kommentoi