learn more

Timo Kauniston kotisivut

Terve. Ja tervetuloa sivuilleni. Olen Timo Kaunisto Alastarolta Varsinais-Suomesta. Olen valtuutettuna Loimaan valtuustossa. Näiltä sivuilta löydät kirjoittamiani kolumneja ja kannanottoja. Politiikan tapahtumista ja muistakin ajatuksistani voit lukea päiväkirjastani.

learn more

Uusiutuvilla luonnonvaroilla työpaikkoja Suomeen

Suomi tarvitsee uusia työpaikkoja ja lisää veronmaksajia. Meillä ei ole öljyä, mutta meillä on paljon enemmän. Metsien, peltojen ja vesiemme luonnonvaroja hyödyntämällä voimme luoda kaivattuja työpaikkoja. Kymmenessä vuodessa tälle osaamiselle luodaan jopa 100.000 uutta työpaikkaa. Samalla huolehdimme tasapainoisen, kestävän Suomen rakentamisesta.

learn more

Kuntien on parannettava yhteistyötään

Kunnat vastaavat julkisten palvelujen tuottamisesta: terveydenhoidosta, kouluista ja sosiaaliavusta. Palvelut kallistuvat kun Suomi ikääntyy. Palvelut on tehtävä tuottavammin. Tuottavuus tarkoittaa ennen kaikkea tietotekniikan parempaa hyödyntämistä.

learn more

Vanhustyö paremmaksi

Suomi vanhenee. Seniorisuomalaisissa on paljon voimaa suomalaisille perheille ja talouden pyörien pyörimisille. Meidän on kyettävä tarjoamaan hyvän elämän mahdollisuudet myös ikääntyville. Emme voi sivuuttaa yksinäisyyden ja syrjäytymisen uhkaa.

learn more

Betonipolitiikka on torjuttava

Betonipoliitikot ovat jälleen heränneet henkiin. Suurten kaupunkien sinipunavoimat haluavat tiivistää Suomen muutaman taajaman ympärille. Omakotitalosta tehdään ilmastopolitiikan kirosana ja kaupunkien gryndereille ohjataan uutta, ahdasta rakennettavaa.

learn more

9.12.2011 Myrskyn keskellä

 

Ulkona puhaltaa talven ensimmäinen myrsky. Syksyä kesti loputtoman pitkään eikä tämä vieläkään perinteiseksi pakkastalveksi muutu. Poikkeusolot jatkuvat.

Niin ne jatkuvat Euroopan Unionin talouskriisissäkin. Koko viime yö on Brysselissä jälleen vietetty huippukokousta jännittäen: mitähän itsenäisten valtioiden itsepäiset päämiehet saavat aikaan taas yhdellä takarajalla? Aamun uutisista päätellen eivät ainakaan riittävästi. Markkinat, nuo uljaat ja arvaamattomat voimat jatkavat tyytymätöntä murinaansa. Aasian pörssit avautuivat laskevin kurssein. Euroopan korot sahaavat.

Euroopan keskuspankki EKP sen sijaan onneksi toimii, vaikkakin vaivihkaa ja edelleen pienin askelin. Eilen se ilmoitti laskevansa korkoja 0,25 prosenttia, mutta tämä ei ollut se suurin uutinen. EKP ilmoitti myös, että pankit saavat kolmen vuoden ajan takuuhinnalla luottoa (tai rajan puitteissa) keskuspankilta ja että niiden vakuutena olevien paperien reittausta lasketaan. Mario Draghi taitaa sittenkin olla lamanvastaisen ja etenkin luottolamanvastaisen taistelun sankareita.

Ääneen ei edelleenkään sanottu sitä, että EKP ostaisi rajatta valtioiden velkoja. Ostaahan se jo, mutta vain kohdennetusti. Suomalaisen median ja poliitikkojen huomaamatta EKP:n ostot ovat ylittäneet 200 miljardin rajan. Pankin riski lähenee vakuusrahaston yhteisriskiä.  Samaan aikaan keskuspankit ovat jo tehneet dollaria tukevia yhteisoperaatioita ja eilen ne päättivät lainata yli 200 miljardia IMF:lle Eurooppa-operaatioita varten.

Suomessa keskustelu keskittyy Saksan ja Ranskan junailemaan uuteen taloussopimusluonnokseen. Se uhkaa automaattisella budjettikurilla ja sanktioilla kaikkia jäsenmaita. Tulevan vakausrahaston – sen pysyvän eli ”ämmän” – sijoituksista voitaisiin päättä 85 prosentin enemmistöllä.

Tämä on ollut vakaille suomalaisille peljästys. Viidentoista jäsenyysvuoden päästä olemme havahtuneet siihen faktaan, että unionissa suuret maat päättävät ja pienet sopeutuvat, pääsääntöisesti. Nyt kun se on oikein paperille kirjattu totuus, olemme heränneet protestiin.  Perustuslakivaliokunta oli pöyristynyt ja määritteli hanttiin panemisen Suomen strategiaksi. Nyt tiedetään, että jäimme tässä yksin. Kunniakas taistelu, kuten vakuusasiassakin,  mutta vain varjonyrkkeilyä tapahtuneen tosiasian kanssa.

USA:n keskuspankin entinen pääjohtaja Paul Volcker siunailee päivän Kauppalehdessä eurooppalaisten saamattomuutta.  Herra ihmettelee, miten ylipäänsä olisi mahdollista pitää yhteistä valuuttaa ilman yhteistä (talous)hallintoa?

Tätä voisi tietenkin kysyä niiltä sinipunapäättäjiltä (no Lipposelta ja Niinistöltä esimerkiksi), jotka Suomen jyräsivät valuuttaunioniin ilman kunnon riskianalyysiä. Mutta yhtä hölmöjä olimme kaikki EU-kansanäänestyksessä 1994, kun Venäjän pelosta luikimme ovenraosta Eurooppaan ja olimme niin helpottuneita, että unohdimme kokonaan lukea Maastrichtin sopimuksen.

Nyt melkein kaikille kelpaisi poliittinen katumuspilleri. Sellaista ei kuitenkaan pöydälle kateta. Eurooppaa ei pidä kaataa tähän sekasotkuun. Elämää on unionin ulkopuolellakin, mutta kauas on aina pitkä matka. Nyt pitää niellä pölyä ja tuhkaa, ottaa EKP:n setelipainot käyttöön ja mukautua tiukempaan talouskuriin. Nämä eivät Suomen budjettitaloudelle tuota ylivoimaista tuskaa. Voimme osoittaa urheutta taistelemalla pienten maiden tuella ja rinnalla, mutta tätä kriisiä ei ole varaa vedättää loputtomiin. Meidän poliittinen luottamuspääomamme on vähäinen, vähäisempi kuin itse kuvittelemmekaan.

Ja vielä: enpä olisi uskonut tätä sanovani, mutta talouskriisin hoidon kannalta Kimmo Sasi oli oikeilla jäljillä. Maastrichtin askelmerkkien ja federalismin etenemisen vastustaminen julkisuus- tai omantunnon kolkuttavista syistä on sitten oma lukunsa.

Muistuttaisin nyt ilkeänä ihmisenä siitäkin, että IMF:n ja EKP:n kautta vastuumme kasvavat koko ajan. IMF:ssä meillä ei ole edustajaa hallituksen pöydässä ja EKP:ssäkin vain yksi. Pankkien hallinnoissa muuten äänestellään, mutta niistä ei markkinoille hiiskuta. Se siitä kauhistelusta tässä kohtaa.

Ei Kommentteja

Ole hyvä ja ota kantaa!

Kommentoi